Lotta pienenä, arviolta 4kk.

Lotta ja Roope

Lotta agility"hirnustus"

Lotta hoivasi meille vastasaapunutta Mantaa uskollisesti, kärsivällisesti ja hellästi.

Lottamuisteloita

Lotta saapui meille 3.9.1995, sunnutaina, tavalla, jolla koiraa ei tulisi kai hankkia... Olimme Sotkamossa viettämässä viikonloppua ja Kainuun Sanomissa oli ilmoitus myytävistä suomenajokoiran pennuista. No, siinä aamupalalla lehteä lukiessamme saimme "kuningasajatuksen", käydään katsomassa pentuja. Soitimme lehdessä olleeseen numeroon ja saimme ajo-ohjeet mökille. Kasvattaja oli näet emän ja pentujen kanssa mökillä Sotkamossa, Lotta oli syntyjään Kontilahdelta. No, ei kun auton keula kohti mökkiä. Matkalla puhuimme pennusta ja sen ostamisesta.

Ajelimme kapealla mökkitiellä ja eksyimmekin ainakin kerran ja soitimme autosta uusia ajo-ohjeita saadaksemme. Kasvattaja lupasi tulla meitä kävellen vastaan. Niinpä  sitten erään mutkan kohdalla näimme tiellä miehen ja pojan, joilla kummallakin oli koiranpentu hihnassa. Sanoin Jarkolle "Jos kaupat tulee, otamme tuon pennun, jota tuo poika taluttaa."

Pennut olivat Emma ja Lotta. Ja niin Lotta sitten tuli meille.

Ei ollut pantaa ei hihnaa ei ruokaa... Jarkon kotoa löytyi Jarkon entisen koiran hihna ja panta, niillä selvisimme kotiin Kajaaniin. Ensimmäisenä päivänä Lotta söi makslaatikkoa ja kotiruokaa. Aamulla, kun Maxi avasi oviaan klo 7.00 aikaan, minä olin oven takana jonottamassa ostamaan koiranpennulle ruokaa...!!!! Ja samalla reissulla löytyivät kupit ja jossain vaiheessa oma panta ja hihnakin.

Lotta nukkui ensimmäisen yönsä meillä, kuin olisi siellä aina asunut. Ei yhtään inahdustakaan merkkinä koti-ikävästä. Käsitys ajokoirasta alkoi jo tuona ensimmäisenä vuorokautena muovautua uudestaan... Ensimmäisenä päivänä Lotta vain istua tössötteli sisällä, ei hyppinyt, riehunut tms. Toki sitten innostui leikkimään, kun upouudella lelulla houkuttelin.

Arka Lotta oli: lenkillä pelottivat ihmiset, pyörät, rattaat, KAIKKI. Olin ihmeissäni, mitä tästä seuraa. Kaksi viikkoa höyläsimme samaa lenkkireittiä 3-5 kertaa päivässä. Kun sitten päätin eräänä iltana lähteä eri suuntaan, Lotta empi suojatien kohdalla, teki stopin, katsoi minua. Sain sen houkuteltua jatkamaan matkaa ja sen seurauksena Lotan sai viedä minne vain. Olemme matkustaneet junassa, metrossa, olleet hotelleissa ja kulkeneet hisseillä yms. Ja kaikki sopi Lotalle.

Tarina jatkuu...