Syksy 1995 kului tottelevaisuuden opettelussa. Se ei ollut Lotalle vaikea asia. Lotta oli hyvin kuuliainen ja halukas oppimaan. Hyvin nopeasti Lotta oli monen ihmeteltävänä temppuineen, joita olivat:

• sormet eli Lotta näytti vuorotellen sormet kuonollaan, kun sanoi sormen nimen
• kasvoista Lotta osoitti kuonolla silmät, otsan, nenän, suun ja leuan
• perinteinen tassu ja toinentassu
• käättäpäälle eli käpälällä läimäytti kättäni
• piiloon, jolloin Lotta istui takajaloillaan, etutassut käsissäni ja sujautti päänsä tassujensa väliin. Sitä ennen istumaan asettuminen tapahtui pyynnöllä "näpötä"
• pyöri, jolloin Lotta kävi maate ja pyörähti selän kautta ympäri
• kieppi, silloin pyörähdettiin vinhasti ympäri jaloilla seisten
• kellota, silloin mentiin maate ja käytiin selälleen

3.6.2009

Pentuna Lotta oli myös innokas pallonnoutaja. Myöhemmin, kun Manta tuli taloon, Lotta luovutti pallojutut Mantalle.

Lapsia Lotta karttoi nuorena. Ainoa, jonka Lotta hyväksyi, oli eräs Mari, nyt jo nuori nainen. Rajan alueella Kajaanissa lapsia riitti, mutta tuo Mari oli ainoa, jonka Lotta hyväksyi. Mitäkö Lotta teki muille? No ei mitään, käveli vain tyynesti pois... Kun Tuomas sitten meille syntyi, Lotta ei osoittanut mitenkään reagoivansa vauvaan. Vasta kun Tuomas alkoi liikkua, Lotta eräänä päivänä Jarkon tultua ruokatunnille kotiin murahti Tuomakselle, joka oli kontannut perässä ja tarttunut heiluvaan häntään. Toinen kerta tuli hyvin lyhyellä aikaa, kun Lotta makasi keittiön pöydän alla ja Tuomas konttasi koiran luo. Tuolloin tuli napakka murahdus. Puhuttelu Lotalle ja se riitti. Ai mistäkö puhuimme? No siitä, että silloin kun hän on muualla kuin omassa huoneessaan, Tuomas saa tulla koskemaan ja jos sitä ei siedä, on hyvä ja menee omaan huoneeseen. Koirilla oli näet tuolloin oma huone ja konttaavan lapsen pääsy sinne oli estetty matalalla aidalla, jonka yli koirat kevyesti hyppäsivät. Tuo yksi keskustelu ja ikinä ei Lotta enää lapselle murahtanut. Mutta teimme myös myöhemmin kaikille vieraille lapsillekin selväksi, että koiran ollessa omalla pedillä, sinne ei kenelläkään ole lupa mennä. Ei ollut myöskään tarvetta hätistää lasta koiran kielellä pois..

Ajoiko Lotta jänistä vai oliko vain sohvapottu?? No ajoi toki! Oli vain aika tiukkaääninen, piti olla jäniksestä aikalailla "perstuntumassa" ennen kuin tuli kunnon ajokoiran ääntä. Muutoin oli aikamoista räksytystä. Ehkä tuo tapa oli kertova, tiedä häntä. Minä en monestikaan ollut varsinaisella metsällä mukana. Käytin vain pentuna ja nuorena koirana metsässä harjoittelamassa, olipa joskus mukanani romaani, jota saatoin lueskella kannon nokassa istuen