Manta on poissa...
Kotimme terassilla Manta nukkui ikiuneen sylissäni... Jarkko oli myös paikalla, saattamassa rakkaan ystävämme viimeiselle matkalleen.
Lähtö oli rauhallinen, odotimme eläinlääkäriä terassin varjossa. Tyynesti Manta nuuhkaisi Sannan kättä ja ilmekään ei värähtänyt, kun rauhoitusaine laitettiin lihakseen.
Lähtö oli nopea. Manta oli valmis.
Pellavaiseen liinaan käärittynä pahvilaatikossa vasemmalla kyljellään kippurassa Manta matkusti lapsuudenkotiini ja tuli haudatuksi ison kuusen ja koivujen varjoon. Manta kun ei perustanut helteessä löhöilystä ja kuumuudesta, toisin kuin Lotta.
Siskokset ovat nyt jälleen yhdessä. Kuten Jarkko sanoikin ajaessamme hautaamaan: "paita ja peppu".
Huomasin vasta myöhemmin, että he ovat kuin Yin ja Yang, Lotta oikealla kyljellä kippurassa ja Manta vasemmalla kyljellä. Erikoinen sattuma...
Tarinaa Mantasta tulee aikanaan, muistelmia. Nyt ei ajatus luista.
TUHANNET KIITOKSET TEILLE KAIKILLE, JOTKA OLETTE MYÖTÄELÄNEET SURUAMME!
Kommentit