Eilinen, 2.5., oli se surun päivä, jolloin jouduimme luopumaan rakkaasta Lotta-koirasta.

Lähdimme torstaina, Vappuaattona, hilpeällä mielellä kohti mökkiä, Sotkamoon. Kaikki oli hyvin koko matkan ajan. Illalla ennen saunaa lähdimme koirien kanssa lenkille tuttuille Pöllyvaaran hiekkapoluille. Venla oli siellä ensi kertaa tutustumassa. Lotta oli lenkin aikana jo hieman muissa maailmoissa, lähti pariin otteeseen ihan eri suuntaan kuin me. Saavuimme mökille ja illan aikana Lotan olo kävi hankalaksi. Yöllä se oli levoton, eikä asettunut nukkumaan. Sain se olon rauhoittumaan aamupäivän aikana ja illallakin ruoka maistui hyvin. Seuraava yö oli tosi huono, Lotta kaatuili nurin ja ei suostunut makuulle koko yönä. Aamulla soitto päivystävälle eläinlääkärille ja 9.10 olimme eläinlääkärillä.

Kaikki kävi niin nopeasti... Päätös helpottaa rakkaan ystävän vointia oli vaikea,mutta häntää heiluttaen Lotta luotti meihin ja meidän päätöskykyymme loppuun asti.

1241364588_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Lotta sai viimeisen maallisen leposijansa mökiltä, aurinkoisesta rinteestä, vattupuskien juurelta. Parempaa paikkaa Jarkko ei parhaalle metsästystoverilleen olisi voinut valita: siihen paistaa aurinko koko päivän. Lottahan oli meidän aurinkokennokoiramme, hakeutui aina aurinkoon.

Aurinko nousee,
On kastetta maassa.
Aika on herätä,
Nousta ja lähteä,
Kohdata ystävä kallehin.

Niin kaunis on maa,
Niin korkea taivas.
Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
Ja varjoisat veet,
Niin varjoisat veet.

Päivä on kirkas,
Vain metsässä tuulee.
Aika on naurun
Ja leikin ja riemun.
Mukana ystävä kallehin.

Niin kaunis on maa,
Niin korkea taivas.
Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
Ja varjoisat veet,
Niin varjoisat veet.

Aurinko laskee,
Jo pitenee varjot.
Aika on eron ja jäähyväisten.
Poissa on ystävä kallehin.

Niin kaunis on maa,
Niin korkea taivas.
Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
Ja varjoisat veet,
Niin varjoisat veet.

Suru on suunnaton ja oloa ei voi sanoin kuvata. Kuin valtava tyhjä aukko olisi rinnassamme. Lotta oli suurisydäminen ja lempeä koirapersoona, jollaista ei toista ihan heti tapaa. Ehkä aika täyttää tuon aukon muistoilla, joita on paljon vuosien varrelta.

 1241365020_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tämä kuva on muistaakseni vappupäivältä, kun olo oli helpottanut.