Vuosi vaihtui ja elämä jatkuu.

Valmistaudun henkisesti Tamminäyttelyyn ja siihen että selviydyn kunnialla, pilaamatta Venlan esiintymistä. Siinähän onkin tavoitetta!!!

Jouluna meille muutti sitten pöydänreunusnokkaeläin eli Venla nuuskii pöydän reunalta, mitä me katamme pöytään. Ilmeisesti jouluiset herkut tuoksuineen toivat tuon vesinokkaeläimelle kaukaista sukua olevan piirteen esiin...

Koirankoppikin on nyt tuttu juttu, nimittäin tavuttamalla KOI-RAN-KOP-PI Venla osaa ottaa taitavasti kopin! :)