Vielä 6 työvuoroa...

Mantan vointi on muutamassa päivässä lähes romahtanut. Neiti kulkee pahasti pää vinossa oikealle ja kaataa oikealle aika-ajoin. Ei ole kipeän oloinen. Ruokailu onnistuu vielä jotenkuten, osa ruuasta tahtoo valua oikealta suupielestä ulos. Juotua saa vielä itse. Mantan pään lihakset katosivat oikealta yks kaks kevättalvella, mutta se ei ole elämää haitannut.

En haluaisi ajatellakaan, että taas, näin pian pitää luopua ystävästä... Mutta jos ihan jalattomaksi ja syömattömäksi/juomattomaksi menee, en kai voi muutakaan. Toivon Mantan nukkuvan itsekseen pois, mutta luulenpa kunnon olevan niin hyvän ja sydämen vahvan, ettei se noin vain tapahdu.

Voi itku...